Jim Koskinen
Kuunteleva tekijä

Lapsuuteni asuin Kaakkois-Helsingin Herttoniemenrannassa, jossa kävin päiväkodin ja ala-asteen ensimmäiset vuodet Tuorinniemessä. Sieltä siirryimme kaikki "kolmoselle" Herttoniemenrannan ala-asteelle, jossa kävin ala-asteen loppuun. Olin pitkän aikaa koulukiusattu ja se on jättänyt minuun jäljet monella tapaa, niin negatiivisesti kuin myös ehkä positiivisestikin. Uskon vahvasti siihen, että haluni päästä vaikuttamaan kumpuaa siitä, että olen aina valmis auttamaan ja puolustamaan muita, sekä tekemällä töitä omien unelmieni ja arvojeni eteen.
​
Ylä-asteella olikin asiat sitten paremmin. Siirryin naapurikaupunginosaan Roihuvuoreen Porikseen, eli Porolahden peruskouluun. Kahdeksasluokkalaisena kohtasin nuorisotyöntekijän, joka kannusti lähtemään ehdolle Helsingin nuorisoneuvostoon ehdolla ja sitä kautta kiinnostukseni vaikuttamiseen kasvoi.
Työelämään tutustumisen, eli TET:n suoritin kansanedustajan avustajana Eduskunnassa ja Suomen Viron suurlähetystössä Tallinnassa – ikimuistoisia kokemuksia, joita en tule ikinä unohtamaan. Lämmöllä muistan niitä päiviä.
​
Ylä-asteen jälkeen hain yhteishaussa Munkkiniemen yhteiskoulun lukion yhteiskunta- ja talouslinjalle. Yhteiskunnalliset asiat kiinnosti, joten kyseinen linja vaikutti ihan priimavalinnalta. Kävin valintakokeessa ja vuoden 2017 syksyllä aloitin lukio-opinnot lukiossa, jonne pääsy oli omien unelmien villein täyttymys.​
​
Kaikilla tarinoilla ei kuitenkaan ole aina onnellinen loppu. Teinivuoteni olivat elämäni tapahtumarikkainta aikaa. Vanhempien ero, muutto lapsuudenkodista Sörnäisten Hämeentielle sekä oman seksuaalisen identiteetin etsiminen yhdistettynä koulupaineisiin ja valtavaan kuormitukseen lukiolaisena ja nuorisovaltuutettuna johti keskivaikeaan masennukseen sekä lopulta burnouttiin. Yhdessä isäni ja minua tukevan opinto-ohjaajan kanssa lopulta tulimme siihen päätökseen, että lukio ei välttämättä ollutkaan minun juttuni ja keskeytin opintoni joulukuussa 2019.
​
Olin lukion ohella olin iltaisin töissä Katajanokan Alepassa myyjänä. Lukion päätyttyä keskityin työelämään, sillä pienestä mulle oli opetettu ahkeruuden, yritteliäisyyden ja periksiantamattomuuden arvot. Töiden ohella nuorena asiakaspalvelijana itselle valaistui se mikä oikeasti voisi itseäni kiinnostaa. Innostuin kaupan alasta ja päätin, että se oli se mun juttu. Samaan aikaan korona teki tuttavuutta maailmaan ja mullisti meidän kaikkien arjen. Sain olla pitämässä yhteiskuntaa pystyssä pitämässä muiden ruokahuoltoa yllä kaupan alan kasvavana ammattilaisena.
​
Kiinnostus kaupan alaan kasvoi ja kesällä 2020 aloitin työt K-Marketissa Vantaan Kivistössä. Työskentelin siellä aivan mahtavassa työyhteisössä noin puolitoista vuotta, kunnes siirryin takaisin Helsingin puolelle K-Market Amerinkulman ja Masurkan palvelukseen Käpylään. K-ryhmällä työskentely kasvatti kiinnostusta yrittäjyyteen ja kaupan alaan – syntyi haave K-kauppiuudesta ja omasta ruokakaupasta. Yrittäjyys ei olisi uutta, sillä äitini ja isäpuoleni ovat yrittäjiä ravintola- ja kampaamoaloilta. Yrittäjyys kulkee myös suvussa ja sukulaiseni avasivat Helsingin ensimmäisen vietnamilaisen ravintolan, Tre Vietin Itiksen Hansasillalle vuonna 2008.
​
Eletään vuotta 2022 ja roskia ulos viedessä törmäsin naapuriini Katjaan. Muistan kuinka vaihdoimme pikkupakkasessa kuulumisia ja hän mainitsi sen, että saisimme pian uuden lähikaupan. Pian avattava K-Market Kruunuvuorenranta etsi työntekijöitä ja ajattelin, että tämä on mun hetki ja mahdollisuus ottaa omista unelmista koppia.
​
Laitoin hakemusta tuoreelle kauppiaalle ja pian löysin itseni työhaastattelusta. Olin viimeiset kolme vuotta toiminut myyjänä ja tehnyt osastovastaavan sijaisuuksia, joten osastovastuu ja uralla eteneminen kiinnosti ja uudessa kaupassa se olisi mahdollista.
Lottovoitto osui kohdalleni ja pääsin oman kylän kaupalle töihin leipäosaston vastuumyyjäksi – askel kohti kauppiuutta oli otettu. Muistan kun työhaastattelun jälkeen soitin mummolleni ja iloitsimme yhdessä uutta työpaikkaani.
​
Huhtikuussa 2022 kaupan ovet avautuivat ensimmäisen kerran ja sitä ikuistamassa oli Nelosella näytetty Superkauppiaat tv-sarja, jossa saimme olla mukana yhtenä kauppana – voinkin leikkimielisesti sanoa, että olen telkkarista tuttu kasvo.
​
Kuukaudet vierivät nopeasti eteenpäin ja aloin pohtimaan taas omaa opinpolkuani. Neljä vuotta sitten lukio oli jäänyt kesken ja toisen asteen tutkinto vielä puuttui. Mummoni kannusti aina siihen, että jotain on opiskeltava ja kylmä fakta on, että ilman koulutusta en etenisi K-kauppiaskoulutukseen ja kauppiaaksi. Kauppiaan kanssa päätettiin, että oppisopimus voisi olla itselleni paras tapa kouluttautua työn ohella ja aloitinkin opinnot Herttoniemen Ava-Akatemiassa. Kova työ- ja opiskelurupeama alkoi ja suoritin vuoden 2024 kesällä kaupan alan lähiesihenkilötyön ammattitutkinnon. Kiitos kuuluu tsemppaavalle mummolleni, työyhteisön ja koulun tuelle ja ystävien sekä asiakkaiden kannustamisen voimalle.